perjantai 30. lokakuuta 2015

Syksykö harmaa?

Suvussamme on ollut tapana viettää jonain syksyisenä viikonloppuna värijuhlaa. Vilkkaan viestittelyn jälkeen tämän vuoden teemaksi valikoitui väripari musta ja keltainen. Ja jotta asia ei menisi liian yksinkertaiseksi, uutena innovaationa väripariin liitettiin numero viisi.

Värijuhlien teema kattaa koristelun, pukeutumisen, ohjelman ja menun. Siispä kehiin kaivettiin niin keltaiset kynsilakat, mehiläishyrrät, etikettien perusteella valitut juomat kuin ylävitoset. Myös syksyn sato oli hyvin edustettuna. Kasvimaaltani mukaan juhliin pääsivät itsestään selvästi keltajuurikkkaat ja keltainen porkkana 'Yellowstone', ja perunamuusi syntyi tällä kertaa vanhasta maatiaislajikkesta Kainuun mustasta.

Jo perunoiden ja porkkanoiden lajikevalikoimassa on monta herkkua ja väripilkkua. Juuresvalikoimaa laajentaen kasvaa värien ja makujen maailma ihan uusiin mittoihin. Tunnetko mustajuuren, maa-artisokan tai retikan?  Testaa onko sinulla juuressivistystä.


punajuuri, juurekset

tiistai 27. lokakuuta 2015

Perintö

Sekä eilen linkittämässäni lehtijutussa että aikaisemmassa postauksessa Pahan päivän vara sivuttiin molemmissa siemeniä ja kasvien geenivaroja. Nyt itse asiaan. 

Geenit eli perintötekijät sisältävät kaiken sen tiedon, joka tarvitaan, jotta tietty kasvi - tai mikä tahansa eliö - kehittyisi tietynlaiseksi. Koska kaikki tietyn kasviyksilön kasvulliset solut sisältävät kaikki yksilön geenit, osaa vaikkapa paavalinkukan lehti multaan työnnettynä kasvattaa itselleen lehtien lisäksi myös juuret ja kukinnot. Kun kasvia lisätään kasvullisesti emokasvista irrotetusta pistokkaasta, kasvaa siitä emokasvinsa kaltainen yksilö. Geenit ja sitä myötä ominaisuudet säilyvät muuttumattomina, koska kasvullisesti lisätyllä jälkeläisellä on vain yksi vanhempi, emokasvi.

Suvullisessa lisääntymisessä, eli  kun kasvi lisääntyy tai sitä lisätään siemenistä, voi kasvilla sen sijaan ajatella olevan kaksi vanhempaa. Pölytyksen ja hedelmöityksen seurauksena syntyvä siemen on saanut puolet perintötekijöistään emin munasolun ja puolet heteen siitepölyn mukana. Geenit siirtyvät edelleen seuraavalle sukupolvelle, mutta koska jälkeläiset ovat saaneet kahdet erilaiset geenit, ovat jälkeläiset kaksien tekijöiden yhdistelmä, eivät kummankaan vanhempansa kopio.

Osa geenien määräämistä ominaisuuksista on helposti havaittavissa. Kukan väri, perunan muoto tai puun lehden muoto näkyvät - ja ovat samalla ominaisuuksia, joilla tunnistamme kasvin. Osa perintötekijöistä kulkee taas mukana hiljaisena tietona, eikä näy kasvin ulkoasussa. Tätä hiljaista tietoa voi olla vaikka kyky sietää kuivuutta, pakkasta tai kasvitauteja.

Sekä luonnossa evoluution myötä kehittyneiden että ihmisen tietoisesti jalostamien kasvien ominaisuudet ovat tallella geeneissä. Tämän kasvimaailman yhteisen geenipankin säilyttäminen monipuolisena on yhteinen asia. Erilaisiin tarpeisiin ja muuttuviin olosuhteisiin tarvitaan jatkossakin mahdollisimman laajaa geenivarastoa, sijaitsee se sitten pelloilla ja puutarhoissa tai varmuuden vuoksi siemenholviin säilöttynä. Jokaisella pitää myös olla mahdollisuus kerätä siemeniä, kasvattaa ja lisätä haluamiaan lajikkeita. Yhteistä perintöä ei voi omia tai patentoida, eihän?



Patenttiuutinen löytyy täältä


maanantai 26. lokakuuta 2015

Palstalla

Toisinaan sitä joutuupäätyy itsekin palstalle. Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja tarjotteli taannoin  juttukeikkaa jostain ajankohtaisesta puutarha-aiheesta. Tällä kertaa aiheeksi valikoitui helposti yksi loppukesän ja syksyn iloista, nimittäin siementen kerääminen. Nyt jutun julkaisemisen aikaan keruuaika alkaa tosin olla jo lopuillaan.

Kuvassa siemeniään kämmenelleni karistaa tämän vuoden maatiaiskasviksi valittu varjolilja, Lilium martagon.

Kuva: Lari Lievonen
Koko juttu löytyy täältä.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Wanted

Aasianrunkojäärää on löytynyt Suomessa ensimmäistä kertaa elävistä puista. Löydös on otettava vakavasti. Erityisen hankalan lajista tekee ainakin kolme seikkaa:
  • laji on primääritappaja eli iskeytyy terveisiinkin puihin, kun monet metsiemme tutummista tuhohyönteisistä vahingoittavat lähinnä syystä tai toisesta heikentyneitä puuyksilöitä
  • toukilla on nirsoilematon ruokahalu, sillä lähes kaikki lehtipuumme kelpaavat niiden isäntäkasveiksi
  • torjuntakeinot ovat massiivisia, sillä löytöpaikan lähistöltä hävitetään kaikki lehtipuut sadan metrin säteeltä
Evira julkaisi aasianrunkojäärän etsintäkuulutuksen neljä vuotta sitten, jolloin tuhoojaa oli löytynyt ainoastaan puisesta pakkausmateriaalista.Nyt etsintäkuulutus naulattakoon uudelleen puhelinpylväisiin ja blogeihin.


Yhtä pelottavaa kuin vaarallisten kasvintuhoojien löytyminen, on myös löytöjen aiheuttama valikoimaton ötökkäjahti. Espanjansiruetanoiden, lehtokotiloiden ja runkojäärien pelko saa joskus aikaan suoranaisen lynkkausmeiningin, jonka kohteeksi jotutuvat kaikki puutarhan ja pihan istutuslapiota pienemmät liikkujat.

Aikuisen aasianrunkojäärän voi hyvinkin sekoittaa sarvijaakkoon, josta kerrotaan Metlan sivuilla  muun muassa näin : "Sarvijaakko on harmaa kookas sarvijäärä, joka elää männyllä. Se elää vain hyvin heikkokuntoisissa tai kuolleissa puissa, eikä sitä voida pitää tuholaisena. Siitä on jopa hyötyä koska toukat kilpailevat elintilasta vahingollisen pystynävertäjän toukkien kanssa. Lajia esiintyy koko maassa."

Mikäli omat tunnistustaidot eivät riitä sijoittamaan kasvin varrella kiipeilevää ötökkää a) haitalliseksi b) hyödylliseksi c) harmittomaksi tapaukseksi, on Raid-purkin sijaan syytä turvautua asiantuntijan apuun.



lauantai 24. lokakuuta 2015

Pahan päivän vara

Yle uutiset kertoi tällä viikolla poikkeuksellisesta pelastustehtävästä. Norjan huippuvuorten ikiroutaan säilöttyä siemenvarastoa käytettiin ensi kertaa sen varsinaiseen tarkoitukseen.

Tuomiopäivän holviksikin kutsuttuun pakastevarastoon on säilötty ravintokasvien siemeniä lähes kaikkialta maapallolta. Siemenet on pakattu samanlaisiin pusseihin kuin astronauttien ruoka-annokset. Tällä hetkellä pusseja on varastoituna vajaat 900 000 kappaletta, mutta tilaa on varattu  4,5 miljoonalle siemennäytteelle. Kyse ei siis ole mistään puuhastelusta, vaan ihmiskunnan yhteisestä tallelokerosta, viimeisestä varmuuskopiosta.

Asteroidien tai tuhotulvien lisäksi paikallisten ravintokasvien arvokkaita geenivaroja voi tuhota ihmisen omakin mellastus. Kahdeksan vuotta valtiot ovat voineet lähettää  viljelykasviensa geeniperimää turvaan Norjaan. Syyrian sodan vuoksi  siemenlähetykset kulkivat nyt ensimmäistä kertaa sen historiassa toiseen suuntaan. On hienoa että järjestelmä osoitti toimivuutensa. Surullista että siihen jouduttiin näin turvautumaan.


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Keisarinnoja kasvimaalla

talvivalkosipuli, valkosipuli

Kreikan kielessä Aleksandros tarkoittaa suojelijaa tai puolustajaa. Naisellinen vastine nimelle on Aleksandra, suojelijatar. Tuon kuninkaalliselta kalskahtavan nimen sai myös Venäjän viimeinen keisarinna ortodoksiksi käännyttyään. Nimen alkuperä ei kuitenkaan suojellut kantajaansa, sillä Alexandra Fjodorovnan elämä päättyi surullisesti sisällissodan melskeissä.
 
Alexandran muisto eli pidempään, ja Suomessakin hänen nimipäiväänsä vietettiin vaihtelevasti -  viimeksi vuonna 1928 lokakuun 17. päivänä. Sama päivämäärä sopi tänä vuonna keisarinnan kaimojen, Alexandra-talvivalkosipulin istuttamiseen. 


Punahäiveinen  Alexandra on valkosipuleiden suosikkilajikkeeni, todellinen keisarinna, jonka maku kruunaa niin nopeasti haukatun ruisleivän kuin pitkään hautuvan juurespadan. Tällä kertaa kynsien voimakas tuoksu sekoittuu kuitenkin mullan ja kompostin juurevaan aromiin. Hengitän syvään syksyä. Nähdään keväällä, keisarinna.