lauantai 14. marraskuuta 2015

Käänteitä

Kulunut viikko oli käänteentekevä. Kynnöt päättyivät, maisema koristautui lumeen - vuodenaika vaihtui, ja syksy kääntyi talveksi.

Luomupelloillamme kunnollinen kyntö on yksi järeä ase mittelössä kestorikkakasveja vastaan. Samalla kun juolavehnät saavat huutia, paljastuu pelto roudan muokattavaksi. Pellon pintaa suojaavan kasvillisuuskerroksen kääntävä kynnös syventää maan routaantumista, mikä puolestaan kuohkeuttaa etenkin tiiviitä hiesumaita. Vanhat ja viisaat tiesivätkin aikoinaan, että "parempi sian tonkima syksyllä kuin miehen kääntämä keväällä".


Kun viljelyksissä on kyse aareista eikä hehtaareista, hoituvat rikkakasvit kyntöä kevyemmin keinoin. Siksi kasvimaallani meininki on tyystin toinen.

Kaikenmoiset aurat, jyrsimet ja tonkijat ovat ankarassa pannassa. Vuosien aurattoman ja kuokattoman viljelyn aikana olen kääntänyt maata vain sekoittaakseni kompostia kurkku-, kurpitsa- tai valkosipulipenkkiin tai kaivaakseni ylös reunoilta viljelyksilleni tunkevia juolavehnän ja valvatin juuria. Jonkin verran maata kääntyy väkisinkin perunavakojen teossa tai juurikasvien nostossa, mutta muuten pyrin olemaan mahdollisimman vähän häiriöksi, sillä kasvimaani kuohkeutuksesta huolehditaan sisältä päin.

Talikon ja sen heiluttajan sijaan maatöissä uurastavat kastemadot. Ahkerien 24/7-työläisten muokkausteho paranee vuosi vuodelta sitä mukaa kun niiden määrä kasvaa ja työskentelyolosuhteet kohentuvat. Työnantajana päätehtäväkseni jää siten työviihtyvyyteen panostaminen ja tarpeettoman häiriön poistaminen - metodi, jota on muuten hyvä soveltaa kaikkiin itseohjautuviin ja hommansa osaaviin työntekijöihin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti