sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Marraskuun tähti

Yhden hengen blogiraatini valinta marraskuun tähtikasviksi on jo aikaisemminkin sivulla vieraillut varjolilja, Lilium martagon.

Neljä kuukautta sitten varjoliljojen varret peittyivät kukkaperistä roikkuviin puna- ja valkosävyisiin, silkille välkkyviin palloihin. Hedelmöityksen jälkeen asento muuttuu. Nuokkuvia silkkiturbaaneja kannatelleet kukkaperät tekevät täyskäännöksen, ja kehittyviä siemeniä suojassaan piilottelevat särmäiset kodat kääntyvät ylväästi pystyyn.

Varjoliljan veistoksellisuus nousee upeasti esiin marraskuun valossa.



varjolilja, siemenkota


Varjoliljan luontainen levinneisyysalue on laaja ulottuen aina eteläisestä Euroopasta Mongoliaan ja Koreaan saakka. Suomessakin varjoliljaa voi tavata luonnosta, ei tosin luontaisena, vaan joko puutarhakarkulaisena tai viljelyjäänteenä. Nämä kohtaamiset ovat ilahduttavia muistumia menneestä puutarhakulttuurista, eikä luontoon karannutta, omillaan sinnittelevää varjoliljaa voi missään tapauksessa pitää haitallisena vieraslajina. Useimmiten varjoliljan kohtaa kuitenkin vanhassa puutarhassa.

Menneinä vuosikymmeninä varjoliljaa kutsuttiin usein tieteellisen nimen mukaisesti martagonliljaksi. Nora ja Maiju Pöyhösen Kodin kasvitarha -kirjan kuudennessa painoksessa martagonliljaa kuvaillaan näin: ”Korkeus 80–150 cm. Kukat vaalean sinipunervat, terälehdet käpristyneet taaksepäin, joten kukat muistuttavat silkille välkkyviä palloja. Vanhempana hyvin runsaskukkainen. Hyvin kestävä. Monistellaan sivusipuleista.” Salosen ja Haapasen Uudessa puutarhakirjassa vuodelta 1947 annetaan vielä muutama lisätieto. ”Kukkii touko–kesäkuussa. Menestyy hyvin varjossakin. Lajista on olemassa monia muunnoksia.”

Varjoliljan kellertävästä sipulista kasvaa yksi haaraton, punakukkaisilla yksilöillä yleensä punahäiveinen varsi, joka on tukeva ja tanakasti pystyssä pysyvä. Usein hieman kiiltäväpintaiset lehdet ovat ruodittomia ja soikeita. Alemmat lehdet ryhmittyvät kerroksittain somiksi kiehkuroiksi, ylemmät pienet lehdet taas asettuvat varren ympärille kierteisesti.

Nuoren tai huonolla kasvupaikalla kasvavan yksilön kukkatertussa saattaa sinnitellä vain yksi kukka, mutta kuten Pöyhösetkin totesivat, varttuneiden ja hyvinvoivien varjoliljojen tertussa on runsaasti kukkia, usein useita kymmeniä. Toisen perinteisen lajin, tiikerililjan L. lancifolium, tapaan kukkien terälehdet kääntyvät voimakkaasti taaksepäin, mikä antaa kukille eksoottisen, turbaania muistuttavan ulkonäön. Tästä mielleyhtymästä kertoo myös lajista Englannissa käytetty nimi Turk’s cap lily.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti