tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukuun tähti

Blogiraadin valinta joulukuun tähdeksi on pikkuritarinkukka, Hippeastrum rutilum, joka on yksi vanhimmista huonekasveistamme. Brasiliasta kotoisin olevaa pikkuritarinkukkaa alettiin kasvattaa Euroopassa 1760-luvulla, Ruotsissa ja Suomessa se yleistyi 1830-luvulla etenkin maaseudulla ja työväestön keskuudessa. Tästä juontuvat myös lajista usein käytetyt nimet maatiaisamaryllis ja talonpoikaislilja, bondlilja ja fattigmanslilja.

Suomessa lajia kutsuttiin toisinaan myös yksinkertaisesti liljaksi tai niljaksi, Ruotsissa muun muassa nimillä äkta makar sekä gubben och gumman. Ruotsinkielisten parinimien taustalla on kasvin kukinto, jossa liljan muotoiset kukat ovat yleensä kaksittain, tosin hieman ujosti selät vastakkain. Nimi kvartalslija viitannee puolestaan useamman kerran vuodessa – jopa kvartaaleittain – toistuvaan kukintaan.

Kunnon maatiaiskasvin tavoin pikkuritarinkukka on helppo seuralainen, joka viihtyy ympäri vuoden ikkunalaudalla sekä tavanomaisella että suurpiirteisellä hoidolla. Omaa pikkuritariani lannoitan kesäisin silloin tällöin, mutta mikään ravinteiden suursyöppö ei maatiaisamaryllis ole.  Myös kastelun suhteen laji on vaatimaton, eivätkä venähtävätkään kasteluvälit näytä olevan haitaksi. Sen sijaan liika märkyys on maatiaisamarylliksen sipuleille tuhoisaa. Etenkin pimeään vuodenaikaan muutama lehti yleensä uuvahtaa kellastuen, mutta haitta on lähinnä esteettinen.

Monet joulukukat jäävät lyhytikäisiksi kausikasveiksi. Vaikka lyhytaikaisellekin ilolle ja tuttavuudelle on paikkansa, arvostan myös kasveissa enemmän monivuotista ja mutkatonta kumppanuutta. Pian lehtimättään joukosta kohoavat soukat kukkavarret, joiden päähän puhkeavat oranssinpunaiset, vaaleankeltaisin tähtisilmin tuikkivat kukat. Joulun tähti on syttynyt.

maatiaisamaryllis, pikkuritarinkukka
pikkuritarinkukka, maatiaisamaryllis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti