tiistai 8. joulukuuta 2015

Märkää

Niin pohjoisten kansojen perimätiedon kuin Ilmatieteen laitoksen mukaan lumipeite ja pakkanen ovat talven varmoja tunnusmerkkejä. Molemmat antavat yhä odotuttaa itseään suuressa osassa Suomea.


Ihmisten lailla vesi on kasveillekin elinehto. Perennojen kaltaisten ruohomaisten lajien vesipitoisuus on helposti 70-90 %, puuvartisillakin lajeilla puolet niiden sisällöstä. Voidakseen ylläpitää normaaleja elintoimintojaan kasvien onkin pystyttävä hankkimaan vettä. Siemenkasvit, joita käytännössä kaikki puutarhakasvimme ovat, ottavat tarvitsemansa veden lähes yksinomaan juurillaan. Siksi nimenomaan maaperässä juuriston ulottuvilla oleva vesi on kasveille elintärkeää.

Vaikka veden tarve on yhteinen, on lajien välillä suuria eroja siinä, kuinka paljon ne tarvitsevat vettä ja toisaalta siinä, kuinka hyvin ne kestävät kuivuutta tai märkyyttä.

Ainoastaan vesielämään sopeutuneet lajit tulevat toimeen jatkuvasti vettyneessä kasvualustassa. Suurimmalla osalla lajeista kasvualustan pitkittynyt märkyys ja siitä seuraava hapettomuus mädättää niiden juuriston. Pitkäaikaisesta veden puutteesta selviävät puolestaan vain kuivuuteen sopeutuneet lajit - muut menehtyvät vettä odotellessaan juuriston ja versoston solujen kuivumiseen.

Kasvien kannalta erityisen vaikea on tilanne, jossa märät ja kuivat jaksot vaihtelevat.

Talvimärkyyden ja routaantuvan maan sekä toisaalta kesäisten kuivien jaksojen ja rankkasateiden vaihtelut hankaloittavat kasvien elämää ja selviytymistä. Myös viheralueiden lajit joutuvat tulemaan toimeen muuttuvissa ja äärevöityvissä olosuhteissa.

Lepaalla toteutettavassa kasvipintaisten imeytysrakenteiden (KIM) kokeessa on etsitty viherrakennuksessa käytetyistä lajeista niitä kaikkein sitkeimpiä selviytyjiä.

Niin sanotussa hukutuskokeessa koekasvit jaettiin kolmeen ryhmään:
  1. 6 päivää seisovassa vedessä ja 6 päivää ilman kastelua (6+6)
  2. 3 päivää seisovassa vedessä ja 6 päivää ilman kastelua (3+6)
  3. normaali kastelu (0)
Sitkeäksi sissiksi ilmoittautui ehkä odotetustikin rantojen laji keltakurjenmiekka Iris pseudacorus, joka näytti sopeutuvan vaikeuksitta kaikkiin koejärjestelyihin.


Tavanomaisissa olosuhteissa tehokkaasti tilaa valtaava tuoksukurjenpolvi Geranium macrorrhizum hyytyi sen sijaan lähes totaalisesti kasvualustan märkyyteen.


Yllä olevat koekasvikuvat on poimittu luvan kanssa hankkeen sivuilta, josta löytyy muun muassa lisää kuvakolmikkoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti