tiistai 29. joulukuuta 2015

Miinuksella

Kasvukauden aikana lämpötilan laskeminen miinukselle aiheuttaa viluisia väristyksiä niin kasveille kuin niiden kasvattajalle. Mikäli elävien solujen sisältö pääsee jäätymään, se tuhoutuu. Niiinpä yksikin hallayö saattaa tuhota vuosikasvaimet, tulevan marjasadon tai varttuvat taimet. Talven pakkaskelit ovat kuitenkin ihan toinen juttu.

Kotoiset tai pitkään viljelyssä olleet kasvimme ovat evoluutionsa aikana kokeneet talven jos toisenkin. Tämän vuoksi ne osaavat ennakoida lähestyvän talven merkit ja pystyvät valmistautumaan siihen toisin kuin varoittamatta vihlaiseviin kesäkylmiin. Pitkässä jatkumossa kasveille on kehittynyt erilaisia sopeumia, joiden turvin selvitä talven yli. Monien eläinten lailla ne vaipuvat talvihorrokseen elintoimintojen hidastuessa. Myös solujen sisältö muuttuu vastaamaan talviajan tarpeita.

Tasaisesti talvipakkaslukemissa pysyttelevä lämpötila onkin talvehtivien kasvien kannalta parempi vaihtoehto kuin ylös ja alas heilahtelevat, vuoden kulusta epävakaasti viestivät mittarilukemat. Jossain vaiheessa pakkaskertymänkin raja tulee kuitenkin vastaan - sitä aikaisemmin, mitä eteläisempää alkuperää laji on. Puutarhalajeille tuhoisien pakkastalvien mittarina onkin yleisesti käytetty meillä menestymisensä äärirajoilla kasvavaa omenapuuta. Vanhemmat ihmiset muistavat yhä vuosien 1939-1942 pakkastalvet, jolloin monet omenatarhat kärsivät pahoin.

Ilmatieteen laitoksen tilastoihin tallennettu kylmin uuden vuoden lämpötila on Sallassa vuonna 1982 mitattu 43,5 astetta. Lähelle noita lukemia on päästy muulloinkin juuri vuoden vaihtuessa.

leike Ilmatieteen laitos


Tällä hetkellä noista ennätyspakkasista ollaan kuitenkin vielä kaukana. Näihin talvisiin normipakkasen lukemiin pystymme sopeutumaan niin me kasvattajat kuin meidän kasvimmekin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti