lauantai 19. joulukuuta 2015

Törröttäjät

Olen kirjastolaitoksen suurkuluttaja ja täydellisesti koukussa sen tarjoamiin palveluihin. Aina silloin tällöin tulee kuitenkin vastaa kirja, jonka haluaa löytyvän myös omasta hyllystä.

Eteläisemmässä Suomessa kasvukauden ulkopuolelle jäävän ajan pituus on karkeasti puolet ja Pohjois-Suomessa kaksi kolmasosaa koko vuodesta. Niin luonnon- kuin puutarhakasveja käsittelevä kotimainen kirjallisuus painottuu silti liki täydellisesti kesään, kasvuun ja kukintaan, ja jättää siten hyvin vähälle huomiolle suurimman osan vuodestamme. Muutama viikko sitten hankkimani Talventörröttäjät paikkaa tätä monen kuukauden mentävää aukkoa suomalaisessa kasvikirjallisuudessa.


Turun yliopiston biologian laitoksen opettaja, dosentti Ari-Pekka Huhta johdattaa teoksessaan lukijan  kasvukauden ja syyssateiden jälkeiseen aikaan, talventörröttäjien kauteen. Huhta esittelee kirjassaan 72 luonnonvaraista kasvilajia tai -sukua sekä kesä- että talviasussaan. Tunnistamisen helpottamiseksi mukana on myös kuvatauluja samankaltaisiin lajeihin ryhmiteltyinä.

Vaikka uljaaseen pystyasentoon jääneet kovat varret itsessään ovat kuollutta ainesta, on kuivuneissa korsissa mitä suurimmassa määrin pohjimmiltaan kyse elämästä ja sen jatkumisesta. Talveen saakka siemenistään kiinnipitävät lajit ajoittavat jälkeläistensä lähettämisen tarkaan harkittuun ajankohtaan, jolloin myöhään kypsyvät siemenet saavat leviämisavukseen talvisen tukiverkoston. Hangen liukupinta kiidättää tuulipurjein ja siipipaltein varustetut siemenet kauas emokasvista, puhurit lennättävät kilometrien päähän laskuvarjoin tai lenninsukasin sonnustautuneet. Yhtä lailla eläinten talviturkin tuuheus on eduksi eläinlevinnän strategiakseen valinneille tarttuvasiemenisille lajeille.

Kasvibiologisen kiinnostavuutensa ohella talventörröttäjät tuottavat myös esteettistä iloa. Huurteiset varret, lumen kuorruttamat kukkapäät ja siemeniään hangelle helisyttelevät kodat laajentavat ja syventävät näkökulmaa kasvien kauneuteen. Ympäristön visuaalisten ärsykkeiden vähetessä esiin nousevat kasvien veistokselliset muodot ja hillitty värimaailma. Huhdan kuvista välittyy paitsi kohteiden syvällinen kasvitieteellinen tuntemus, myös taito löytää monen lajin talviasun kätketty kauneus.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti