maanantai 1. helmikuuta 2016

Helmikuun tähti

tuoksupelakuu, muskottipelakuu

Helmikuun blogitähti on muskottipelargoni Pelargonium x fragrans 'Nutmeg', joka kuuluu pelargonioiden suureen ja hieman sekavaankin sukuun. Kasvit sinänsä eivät tietenkään ole sekaisin, vaan hämmennyksen aiheuttaja on pelakuiden nimistö, joka on yhtä runsas ja rönsyilevä kuin pelakuiden sukukin. Ja erityisen sekavilta vaikuttavat juuri tuoksupelakuiden ryhmän vaihtuvat ja vaihtelevat laji- ja lajikenimet. Muskottipelakuu on kuitenkin yksi nimistön selkeimmistä tapauksista, ja netin kasvipenkojaistenkin kuva- ja sanahaut tuottavat lähes sataprosenttisesti samanlaatuisen tuloksen.

Kuten kasvin tieteellisessä nimessä oleva vinoristi kertoo, muskottipelakuu on kahden lajin risteymä. Oletetut vanhemmat ovat Pelargonium extipulatum ja P. odoratissimum, molemmat eteläafrikkalaisia luonnonlajeja. Jälkimmäistä myydään niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa omenapelakuu-nimellä, sillä sen lehdissä on selvä omenainen tuoksu.

Tuoksupelakuut olivat aikaisemmin suosittuja huonekasveja. Vaikka ne eivät koreile kukilla, niiden aromaattisia ominaisuuksia arvostettiin, ja pelakuiden tuoksut raikastivat ilmaa niin 1800-luvun tunkkaisissa salongeissa kuin hämärissä pirteissä. Suomessa erityisen suosittu oli  lääkepelakuuksi, terveyskukaksi tai tohtori Westerlundin kukaksi kutsuttu lajike, jonka nimi on nykyisin palsamipelargoni, P. x graveolens. Kutsumanimien takaa löytyy ruotsalainen lääkäri Ernst Westerlund, joka uskoi vahvasti kasvin parantavaan vaikutukseen ja myös suositteli sitä kasvatettavaksi jokaiseen kotiin.

'Nutmeg' on pienilehtisempi ja -kasvuisempi kuin rehevä palsamipelargoni - ja moni muu tuoksupelargoni - ja mahtuu siten mukavasti kapeammallekin ikkunalaudalle. Somat kukat ovat tuoksupelakuiden tapaan pieniä, primitiivisiä ja selkeästi ryhmittyneitä: kaksi ylintä lähes yhteenkasvanutta terälehteä osoittavat ylös ja kolme leveämpää omaan suuntaansa alaspäin. Kukat ovat pääosin valkeita, mutta ylöspäin suuntaavassa tuplaterälehdessä on pinkkejä siveltimenvetoja. Myös terälehtien keskeltä kurkottavat lisääntymiselimet ovat voimakkaan punasävyiset.

Säämiskänpehmeitä lehtiä kosketeltaessa niistä irtoaa mausteinen muskotin tuoksu, joka on huomattavasti voimakkaampi, kuin mitä lehtien hentoinen ulkonäkö antaisi olettaa. Myös lehtien maku on mukavan mausteinen. Muskottipelakuu tarjoaakin silmien ohella iloa sormenpäille, nenälle ja kielelle sekä virkistää alakuloisia aisteja.

muskottipelakuu, tuoksupelakuu, tuoksu, muskotti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti