sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Menneen vuoden satoa, osa 3

puutarhakirjat, kirja-arvostelu

Vuoden 2015 puutarhakirjojen satolaarin viimeisestä nurkasta löytyy luettavaksi vielä kolme herkkua. Edellinen satokatselmus löytyy täältä.

Vaikka heinäkasveilla on paljon käyttökohteita ja hyviä ominaisuuksia, Suomessa heinien käyttö rakennetuilla viheralueilla on ollut aina viime vuosiin saakka melko vähäistä. Syitä lienee useita, tärkeimpinä ehkä vähäisen käytön, kokemuksen, lajimäärän ja tiedon itseään ruokkiva kierre sekä etenkin yksityisasiakkaiden periaatteellinen heinien vierastaminen argumentilla "niitähän kasvaa jo muutenkin kaikkialla". Maisema-arkkitehti Katja Orraisen kirjoittama, Viherympäristöliiton julkaisema Heinäopas - Koristeheinien käyttö viheralueilla tulee siten tarpeeseen. Kun sekä käyttökokemukset että heinien lajivalikoimat ovat maassamme viime aikoina lisääntyneet, on Heinäoppaasta saatu ensimmäinen kattava ja täysin kotimainen julkaisu heinien käytöstä viheralueilla. Kirjassa kerrotaan yleisesti muun muassa heinien käytöstä, luokittelusta, kasvupaikkavaatimuksista ja hoidosta sekä esitellään muutama tutustumisen arvoinen kohde. Lajit esitellään sekä tekstein ja kuvin että kirjan lopun nopealukuisin taulukoin. Kirjoittajan suunnittelijatausta ja todennäköisesti myös oppaan ajateltu pääasiallinen kohderyhmä näkyvät hyvällä tavalla selkeytenä ja ammattimaisuutena läpi kirjan. Muun muassa lajit on ryhmitelty suunnittelua helpottaen erilaisten käyttötarkoitusten mukaan. Aiheellisesti omana ryhmänään on mainittu myös aggressiivisen leviämistapansa vuoksi vältettävät ja tarkkaan harkittavat lajit, jotka listattakoot nyt tähänkin.
  • Calamagrostis, luonnonvaraiset kastikat rakennetuilla viheralueilla
  • Glyceria maxima, isosorsimo luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi
  • Phalaris arundinacea, ruokohelpi
  • Phragmites australis, järviruoko
  • Poa chaixii, puistonurmikka luokiteltu tarkkailtavaksi / paikallisesti haitalliseksi
  • Typha latifolia, leveäosmankäämi

Pinon toisena on Maria Kariston, Taina Koivusen ja Antti Kariston Kysykää Essiltä - Elisabeth Kochin puutarhat. Suomen puutarhakulttuuri on moneen muuhun maahan verrattuna nuorta. Lyhyehköstäkin vihreästä historiastamme löytyy silti paljon mielenkiintoisia kohteita, sykähdyttäviä suunnitelmia ja persoonallisia puurtajia.
"Käynti Elisabethin Kochin luona Helsingin kaupungin kiinteistötoimistossa ei ole tavallinen virastoasia, sillä lyhytkin juttutuokio tämän pienikokoisen, sydämellisen ja asiaansa ja alaansa rakastavan naisen luona jättää mieleen viehättävän tunteen siitä, että rupeamalla harrastamaan peruna-, vihannes- tai kukkaviljelyä Helsingin kaupungissa, on saanut itselleen ystävän, johon voi aina turvautua kaikissa harrastusalansa kysymyksissä."
Kysykää Essiltä on pieni aarre (puutarha)kulttuurista ja -historiasta kiinnostuneelle lukijalle. Kirja avaa portin Elisabeth Kochin aikaan, 1900-luvun alkuvuosikymmenien puutarhamaailmaan, jossa naiset keskittyivät hyötyviljelyyn ja kotipuutarhoihin. Elisabethin viheralan osaaminen ja tuotteliaisuus oli kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Koch toimi 30 vuotta Helsingin puutarhaneuvojana, kirjoitti useita käytännönläheisiä puutarhakirjoja sekä suunnitteli muun muassa seitsemän helsinkiläistä siirtolapuutarhaa ja nykyään valtakunnallisesti merkittävänä kohteena suojellun Olympiakylän piha-alueet. Kirjassa valotetaan Essin persoonaa ja hänen  suunnittelutöitään sekä esitellään niin hänelle itselleen kuin ajalle yleisemminkin tyypillisiä suosikkikasveja. Vanhahtava ulkoasu ja viimeistelty taitto tekevät oikeutta runsaalle lähdemateriaalille: puutarhasuunnitelmille, lehtiartikkeleille, kirjeille ja valokuville. Kuten tämänkaltaisista teoksista usein, löytyy sokerina pohjalta vielä pitkä lähdeluettelo, joka johdattaa monen uuden puutarhapolun päähän.


Kokonaan toisenlaiseen puutarhakulttuuriin ja toisenlaiselle puutarhakäytävälle johdattaa puolestaan Highgrove - An English Country Garden, joka esittelee Walesin prinssi Charlesin Cloucestershiressa sijaitsevan Highgrove Housen puutarhaa. Kirjassa seurataan Highgrovea kuukausi kuukaudelta poimien esille aina kunkin ajanjakson edustavimmat ja mielenkiintoisimmat kohteet ja alueet. Ratkaisu on onnistunut ja muistuttaa kuukausittaista kävelyretkeä puutarhaa kierrellen. Monen muun suurehkon englantilaisten kartanopuutarhan lailla myös Highgrove on jaettu hyvin erityyppisiin ja -tunnelmaisiin alueisiin, mikä tekee puutarhoista erityisen kiinnostavia sekä tarjoaa paljon katsottavaa ja kerrottavaa. Poikkeuksellisen Highgrovesta tekee kuitenkin se, että viimeisen päälle hoidettua puutarhaa ylläpidetään täysin luonnonmukaisin keinoin. Vuodesta 1980 saakka tilaa isännöinyt Charles on tunnettu luonnonmukaisen viljelyn kannattaja, ja hänen huolensa ympäristöstä ja sen tilasta näkyy monissa Highgroven ratkaisuissa. Highgroven ylläpidon mittakaava on joka suhteessa monikertainen suomalaisen tarhurin arkeen verrattuna, ja paljon päänvaivaa aiheuttaa muun muassa lukuisten lahjoituksena saatavien taideteosten ja kasvien sijoittaminen puutarhaan. Silti myös osa huolista on tuttuja: tulppaaneihin tuli tauti, etanat valtasivat kasvustoja, katekangas tappoi timjamit, kanit jyrsivät vastaistutetut taimet.

Kirjan ovat ovat kirjoittaneet H.R.H. The Prince of Wales sekä Bunny Guinness. Pääosa tekstistä on Guinnessin, mutta jokainen kuukausi alkaa tilan isännän henkilökohtaisella, epämuodollisesti signeeratulla alustuksella.


Kuvituksesta vastaa kolme palkittua kuvaajaa, mikä myös näkyy lopputuloksessa. Kun kuvien ja tekstin suhde on lisäksi tällaiseen teokseen sopiva, tarjoaa kirja elämyksiä myös pelkkänä kuvateoksena. Ainoastaan Charlesista puutarhassa otetut, kuvakulmiltaan lähes identtiset otokset tuntuvat hieman väkinäisiltä. Jossain vaiheessa on myös lokakuulle luiskahtanut yksi keväinen kuva jouluruusuineen ja hiirenkorvineen. Suurempi harmi on kuitenkin se, että kirja on huonosti saatavissa Suomen kirjastoista. Ehkäpä sen vuoksi palaankin vielä jossain vaiheessa esittelemään tarkemmin Highgroven puutarhaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti