maanantai 22. helmikuuta 2016

Milloin puutarhasta tuli projekti?



Pian on se aika vuodesta, jolloin televisiossa aletaan näyttää puutarhaohjelmia. Vihreyden vihertävä vaikutus ulottuu kotisohvalle saakka, ja kasvien katselu vaikka vain ruudultakin laskee verenpainetta, rentouttaa kiristyneet niskalihakset ja siloittaa otsan rypyt. Myös kehää kiertävät ajatukset luiskahtavat huomaamatta uusille ja väljemmille urille. Noin periaatteessa.

Ihan aina television puutarhat eivät kuitenkaan näyttäydy elämänmittaisen matkan, oppimisen ja ilon lähteenä. Yhä useammin puutarha hankitaan, ostetaan, tuodaan paikoilleen valmiina palasina - ja asetellaan lopuksi tyynyt ja kynttilät paikoilleen. Maasta löytyvistä kannoista, vanhoista betonilaatoista tai suursäkkien nostamisesta tehdään suurta draamaa. Suupielet tiukkenevat, aika alkaa loppua kesken, betonikivimuurin kaarteet puuttuvat yhä. Kaikesta kuitenkin selvitään yhden viikonlopun aikana, kiitos huikean työporukan, konevuokraamon, taimiston, suunnittelijan, maa-ainestoimittajan ja sponsoreiden.

Ei ihme, että tavallinen pihanrakentaja tuntee riittämättömyyttä ja turhautuu.

Jos puutarha tuntuu projektilta ja harrastus työtehtävältä, on syytä rauhoittua, hengittää syvään, ja katsoa vaikkapa Ylen Areenasta viimeinen jakso Norjan televison tuottamasta sarjasta Yksineläjä Severin. Kyseessä ei todellakaan ole mitään puutarhahypetystä, vaan Severin Rønesin vihannesmaan perustaminen etenee muun elämän rinnalla ja lomassa. Kaivetaan, kärrätään, kannetaan, kaivetaan, kärrätään, kannetaan... juuri niin kuin puutarhaa useimmiten rakennetaan. Ja välillä tehdään jotain ihan muuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti