torstai 24. maaliskuuta 2016

Kevätkaihoja ja kesäleimuja

suomalaiset perinnekasvit, puutarhakirja

Kasvitieteen professori Jouko Rikkinen on hyvää akateemista käytäntöä noudattaen avannut jo vuosia kasvien maailmaa myös maallikoille ja harrastajille. Hänen laaja-alainen tietämyksensä ja innostuneisuutensa on tuottanut monipuolisen kirjavalikoiman, josta riittää luettavaa niin biologille, hortonomille, luonnonkulkijalle kuin kotipuutarhurillekin.

Rikkisen Suomalaiset perinnekasvit julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2011, ja tänä vuonna kirjasta ilmestyi toinen painos. Teoksessa esitellään parisensataa ruohovartista kasvia, joita on viljelty jo pitkään puutarhojemme kaunistukseksi. Rikkinen pohtii alkuun aiheellisesti "pitkään viljellyn" ja "perinteisen" kasvin määritelmää, ja päätyy yleisesti käytettyyn noin sadan vuoden viljelyhistorian vaatimukseen. Siten perinnelajeiksi voidaan kutsua yhtä hyvin maassamme 1600-luvulla kuin ennen toista maailmansotaa viljeltyjä kasveja.
Virkeä harrastus kasvitarhanhoitoon on maassamme nykyään huomattavissa. Tämä harrastus ei enää ulotu ainoastaan ammattimiesten ja yksityisten kasvitarhanystäväin keskuuteen, vaan asia on joutunut myös suuren yleisön suosioon. (Nora & Maiju Pöyhönen) 
Kirjaan mukaan otetut, lähinnä koristekasveina käytet ruohovartiset lajit on ryhmitelty käytännönläheisesti yksivuotisiin, sipulikasveihin sekä perennoiden osalta kolmeen ryhmään niiden koon mukaan. Perinteisen tiiviin lajiesittelyn oheen on mahdutettu pieni mutta tärkeä tieto siitä, mistä päin maailmaa ja milloin laji on puutarhoihimme kotiutunut. Osa kasveista on edelleen puutarhojen vakiolajistoa, toiset taas ovat menettäneet merkitystään niiden rohdoskäytön vähenemisen tai kukkamuodin muuttumisen myötä. Esimerkiksi 1920-luvulla yhdeksi kukkamaailman kaikkein käyttökelpoisimmista lajeista mainittu kesäleimu Phlox drummondi on sittemmin saanut luovuttaa asemansa muille yksivuotisille lajeille.

Rikkisen valokuvat tarjoavat hienoja välähdyksiä kasvien kauneudesta - lajitunnistukseen niistä ei ole, eivätkä ne ole siihen tarkoitettukaan. Huolellisesti koostettuun kirjaan olisi silti toivonut kaikkien lajien yhteyteen kuvan nimenomaan perinnelajista. Muun muassa rusopäivänliljan Hemerocallis fulva ja valkonarsissin Narcissus poëticus kohdalla on kuitenkin jouduttu turvautumaan risteymien kuviin aidon lajin sijaan. Toivottavasti kyse ei ole näiden perinteisten lajien käymisestä niin vähiin, ettei niitä löytyisi tarvittaessa helposti kuvattavaksi.

Erityisen viehättäviä ovat kirjan lajikuvauksia höystävät poiminnat menneiden vuosikymmenien puutarhakirjoista. Parhaimmillaan lainaukset käyvät vuoropuhelua Rikkisen tekstin kanssa, ja lukijalle tulee tunne ammattilaisten leppoisan paneelikeskustelun seuraamisesta. Sitaateissa esitellään yksittäisten lajien rohdosvaikutuksia ja käyttöä puutarhan koristuksena, mutta annetaan myös yleisempiä puutarhaa koskevia neuvoja. Osa lainausten ohjeista on aikansa lapsia, mutta moni osuu edelleen häkellyttävän tarkasti puutarhanhoidon ytimeen.
Toisen puutarhan ei pitäisi olla suoranainen jäljennös toisesta, vaan on järjestely suunnattava yksilöllisesti paikan oman luonteen mukaisesti ja asukkaiden elintapoja silmällä pitäen. (Jenny Elfving)     
Kirjan kantta koristaa suloinen kevätkaihonkukka Omphalodes verna, jota on kasvatettu puutarhoissamme 1800-luvulta lähtien. Kaihonkukan lajiesittelyn oheen valittu lainaus Jenny Elfvingin kirjasta Suomalaista puutarhataidetta kertoo professorista, joka unohtui keskustelemaan kasviystävänsä kanssa tuntikausiksi puutarhaansa. Hyvin voisi kuvitella myös professori Rikkisellä olevan kokemusta moisesta uppoutumisesta.

Sitaateista viehättynyttä lukijaa ajatellen kirjan lopusta löytyy tekstilainojen lähdeluettelo.




JK
Suomalaiset perinnekasvit on Otavalta saatu arvostelukappale samoin kuin Minun yrttini, josta postaan myöhemmin. Se mitä kautta blogissa esittelemäni kirjat ovat luettavakseni päätyneet, ei vaikuta millään tavoin siihen, mitä ja miten niistä kirjoitan. Minulla ei ole sitoumuksia minnekään suuntaan, ja esiin nostamiani kirjoja valitessani noudatan ainoastaan omia mieltymyksiäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti