keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Kitee vai Laitila?

nurmikko

Helsingin Sanomien Teeman 2/2016 aiheena olivat Suomen murteet ja heimot. Artikkelissaan Länsi vs. itä toimittaja Ilkka Malmberg tarkasteli läntisen ja itäisen Suomen eroja muun muassa vertailemalla Laitilan kuntakuvaa Kiteeseen ja laitilalaisten mentaliteettia kiteeläisten meininkiin. Yksi lopputulemista on nähtävissä jutun pääkuvassa.

"Paikat olivat kunnossa, pientareet leikattu, nurmikot kuin golfkenttiä. Ei niinkään itsen vuoksi, sanoivat laitilalaiset, mutta naapurien. Naapurien vuoksi.
Niinpä laitilalaiseen äänimaisemaan kuuluu naakkojen ohella ruohonleikkurien pauhu. Ja työ tehdään tarkasti, joutomaillakin oli ajeltu aivan puiden runkojen ympäriltä."

Kiteellä taas "Parturireissu oli jäänyt väliin. Voikukka ja peltokanankaali täplittivät maiseman keltaiseksi."

Leikatut nurmikot ovat kuuluneet piha- ja puutarhakuttuuriimme siitä lähtien, kun koneellinen nurmenleikkuu yleistyi. 1800-luvulla "nurmenleikkuu-koneet" olivat vielä harvojen huvia ja ylellisyyttä, ja suurin osa pihaheinikoista niitettiin käsivoimin viikatteella tai syötettiin vasikoille tai lampaille. Varsinaisen puutarhanurmen perustaminen ja hoito vaati sekä varallisuutta että työtunteja, mihin suurimmalla osalla kansasta ei ollut mahdollisuutta.

Jos ei voi täten nurmikoitansa hoitaa, on parhain, ett’ ei koetakaan rehennellä somilla nurmikoilla, vaan antaa kukkasien olla pääasiana ja kylvää ainoastansa puntarpää-heinää nurmikoihin. (Mathilda Langlet 1885)

Jopa kliinisyyteen asti siisteyttä arvostavassa puutarhakulttuurissamme nurmikko on usein edelleen hoidon tason mittari. Mitä lyhyempi, tuuheampi ja smaragdinvihreämpi, sitä parempi. Tai varsinaissuomalaisittain ainakin parempi kuin naapurin aidan takana.

Lyhyeksi leikatulle nurmelle on paikkansa viheralueen rauhoittavana ja tasoittavana elementtinä. Ympäristön monimuotoisuutta nurmikko ei sen sijaan lisää, eikä alinomaa parturoitava kasvusto tarjoa sen enempää ruokaa kuin suojaa puutarhassa tuikitarpeellisille pölyttäjille. Myös fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja ylläpidon työmäärää pohdittaessa nurmikko on heikoilla.

Kun tämän kasvukauden ensimmäinen ruohonleikkuukerta on vielä edessäpäin, kannattaakin pohtia voisiko (postinjakaja) jättää osan nurmikosta leikkaamatta. Vaikka parina alkuvuonna kasvusto olisikin lähinnä kiteeläisten voikukkaa ja kanankaalia, ponnistaa maaperän siemenpankista vähitellen muitakin lajeja, joiden tunnistamiseen ja tuoksutteluun voi käyttää vaikka sen ruohonleikkaamisesta säästyneen ajan.

niitty, päivänkakkara




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti