perjantai 8. huhtikuuta 2016

Yrttien ylistys

puutarhakirja, yrtit

Toinen tämän kevään Otavan puutarhakirjojen uudelleenjulkaisuista on todellinen retrolöytö ja oman alansa klassikko, Annemarta Borgenin Minun yrttini.

Borgen on norjalainen kirjailija, joka eli vuosina 1913-1988, ja Minun yrttini hänen ainut suomennettu teoksensa. Ensimmäisen kerran kirja julkaistiin suomeksi vuonna 1977 ja seuraava painos parikymmentä vuotta myöhemmin. Tänä vuonna ilmestynyt kolmas painos on saanut uudet kannet - sisältö on sen sijaan pysynyt kaikissa painoksissa täsmälleen samana.

Alaotsikkonsa mukaisesti kirjassa kerrotaan yrttien historiasta ja viljelystä sekä annetaan ohjeita niiden käytöstä. Nykypuutarhakirjallisuuden joukossa vaatimattomalta vaikuttava kirjanen sisältää maustekasveista harvinaisen paljon täsmällistä tietoa hauskasti kirjoitettuna.
Jätän aina yrttitarhaani muutaman kuminayksilön kasvamaan täysikasvuiseksi, kukkimaan ja tekemään hedelmää kahdestakin syystä: siksi että niiden runsas kukkahuntu on kuin punertavanvalkoinen pilvi kaiken vihreän yllä, ja siksi, että on niin hauska kun keittiön sinisellä hyllyllä on omia kuminoita meripihkan värisissä lasipurkeissa.
Omien viljelykokemustensa lisäksi Borgen kirjoittaa yrttien historiasta, kasvitieteestä, kansanparannuksesta ja ravintofysiologiasta. Välillä teksti etenee muistiinpanomaisina merkintöinä, välillä sukelletaan legendojen, tarinoiden ja muinaisten roomalaisten pariin tai piipahdetaan Borgenin omiin lapsuusmuistoihin. Ääneen pääsevät niin Hippokrates, Shakespeare, gotlantilainen taloudenhoitaja kuin kiinalainen kokki.

Monia tuttuja kasveja on hyödynnetty menneinä vuosisatoina mitä moninaisimpiin tehtäviin, ja etenkin maustekasveilla on uskottu olevan kosolti voimallisia, parantavia ja ennustavia ominaisuuksia. Yrteistä on löytynyt apu niin mustasukkaisuuteen, raskauden toteamiseen kuin menninkäisten näkemiseen. Käyttötiedot ja -tavat ovat olleet tulkitsijoiden ja parantajien salaista tietotaitoa, mikä on vahvistanut heidän asemaansa yhteisössä.

Niin viljeltyjä kuin luonnosta kerättyjä yrttejä on kuitenkin aina käytetty myös maallisempiin tarkoituksiin. Luonnonantimet ja hyötytarhan lajit ovat täyttäneet vatsaa, maustaneet ruokaa ja monipuolistaneet ravintoa. Myös Borgenin kirjassa syöminen ja yrttien käyttö ruuissa on tärkeässä osassa. Osa kirjan resepteistä herättää lähinnä historiallista mielenkiintoa, mutta moni on aivan käypä 2000-luvun keittiöönkin.
Joka ikisenä päivänä läpi kesän ja pitkälle syksyyn tuodaan suuri vanha ruskea savivati valkeaksi kuuratulle keittiönpöydälle, kaikenikäisten, ruskettuneiden, terveiden ja nälkäisten nuorten ihmisten eteen. - - Sitten he syövät ja syövät, niin kauan kun vadissa on salaattia.
70-luvun yrttikirjassa ei ole ainuttakaan kuvaa. Värit ja tunnelma ovat silti läsnä.
Vihreän seassa kimmeltää kultaa, tuoreita kehäkukan terälehtiä. Tummansinisiä iisopinkukkia ja pieniä punaisia ruusun terälehtiä on myös mukana - - Kourallinen pieniä valkoisia kirvelinkukkia, kuin ohuena lumikerroksena, koristaa salaattia - - 
Borgen tuntee aiheensa niin käytännössä kuin teoriassa. Perehtyneisyys näkyy myös viimeisten sivujen vakuuttavassa kirjallisuusluettelossa. Kirjailija itsekin toteaa: "Toivon - ja uskon - että tässä kirjassa on hyvin vähän sellaista, mikä ei täsmää. Siinä, missä tietoni eivät ole riittäneet, en ole puuttunut koko asiaan. "


2 kommenttia:

  1. Hei! Löysin ensimmäistä kertaa blogiisi ja täytyy todeta, että oli ilo löytää! Blogimaailmassa lienee parasta se, että tällaisia huippuja blogeja tupsahtelee aina silloin tällöin eteen, vaikka on jo ajatellut, että nyt se internet on nähty. Kiitos blogistasi!

    Sini K.
    www.kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sini K., kiitos kevätauringon lailla lämmittävästä kommentistasi ja tervetuloa palstalle.

      Poista