maanantai 17. lokakuuta 2016

Latva ja juuri


Vaikka kasvukausi kului vihreällä ulkopalstalla, ennätin toki lukea myös vihreitä kirjoja. Yksi kiintoisimmista oli Seppo Vuokon Latva pilviä piirtää.

Meitä jokaista suomalaista kohden metsissämme kasvaa 15 000 puuta. Olemme katajainen kansa, metsästä kotoisin. Siksi onkin kummallista, ettei puukirjallisuutta ole kirjoitettu enempää, etteivät kirjastojemme hyllyt notku puutaruja, -tietämystä, -runoja, -viisautta, -satuja ja -sivistystä.

Seppo Vuokon kirjaa voisi ulkoasunsa ja nimensä perusteella luulla runoteokseksi. Kirjan mottokin on Jaakko Haaviota:

          Terve veljeni koivu! Kaikki koivut ja maa!
          Hulluudestaan ei toivu / puita ken rakastaa.

Sisältö on kuitenkin mitä suurimmassa määrin asiaa: tiukkaa tietoa alkaen puun määritelmästä ja evoluutiosta, biologiaa ja elintoimintojen esittelyä, tuholaisia ja puuaineksen teollista käyttöä. Vuokon teksti sisältää valtavan määrän mikro- ja makrotason tietoa. Kirja vaikuttaakin pyrkimykseltä vastata tyhjentävästi maallikon kysymykseen "Puu - mikä se on?"
 
Moisen vastauksen pituus ja siihen sisältyvän informaation määrä voisi hengästyttää. Yli 30 vuoden kokemus radion Luontoillan asiantuntijana on kuitenkin koulinut Vuokon selittämään ilmiöitä ja vastaamaan kysymyksiin niin, että tavallinen luontoharrastajakin jaksaa pysyä mukana. Toisaalta aineiston laajuus pakottaa myös kompromisseihin. Kasvitieteilijänä Vuokko on omimmillaan ja perusteellisimmillaan puun biologiaa käsittelevissä luvuissa. Niihin verrattuna kirjan loppuosan osuudet puiden tuholaisista tai ihmisen tavoista käyttää puuta jäävät vähemmälle.

Erityisen kiinnostavaa sisältöä ovat maininnat ja pohdinnat vielä melko vähän tutkitusta ja tunnetusta puiden verkostoitumiskyvystä. Miten puut tunnistavat saman lajin? Miten ne suhtautuvat toisiinsa? Lähettävätkö puut toisilleen tietoa juuriensa välityksellä? Muodostavatko puiden juuret metsän tietoverkon, forest wide webin, toimivatko juuret puiden kuitukaapeleina? Entä ymmärtävätkö eri lajit toistensa kieltä? (Muun muassa näistä aiheesta olen lukemassa toista teosta, johon palaan myöhemmin. [Tuov. huom.])

Kirjansa viimeisillä sivuilla Vuokko pohtii metsien ekologiaa, puiden ja metsien tulevaisuutta sekä ilmastonmuutoksen vaikutusta ja puiden sopeutumiskykyä. Mielenkiintoinen yhteensattuma - tai hätkähdyttävä muutoksen nopeuden kuvaaja - on tapaus misteli. Kirjassaan Vuokko toteaa, että "Suomessa misteliä ei kasva, mutta se menestyy jo Tukholman seudun lehtipuissa." Aivan samoihin aikoihin kirjan julkaisun kanssa Turun Sanomat julkaisi uutisen mistelin löytymisestä Ruissalon poppeleista.

PS
Kirjan lopussa mainitaan, ettei siihen tiukan aikataulun vuoksi ehditty sisällyttää hakemistoa, mutta se on ladattavissa kustantajan Maahengen sivuilta. Aikataulun tiukkuus näkyy harmittavasti sivuilla myös joissakin muissa yksityiskohdissa. Mistä kiire sitten johtuukin, lukijana toivoisi, että ansiokkaasti kirjoitettu ja hienosti kuvattu teos saisi myös ansaitsemansa viimeistelyn.


Ja vielä lisäys 23.10.
En ole yksin assosioidessani Vuokon kirjan sen ulkoasun ja nimen perusteella runolliseksi teokseksi. Päätin nimittäin käyttää taannoin saamani kirjakaupan lahjakortin tähän kirjaan, ja tiedustellessani sitä myyjältä, hän suuntasi jämerästi runo- ja aforismihyllylle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti