sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Taistoon käy!


En millään miellä puutarhaa taistelukentäksi, pikemminkin näen sen jonkinlaisena kaikkien lajien temmellyskenttänä. Silti ymmärrän hyvin sen suuren ärsytyksen ja turhautumisen, jonka liian vapaasti teutaroivat lajit toisinaan aiheuttavat. Ensimmäiset kanit ovat söpöjä, vilaukselta nähty peura vaikuttava ja pari kotiloa merkityksettömiä. Kun popsittua, katkottua, syötyä ja reijitettyä on enemmän kuin ehyttä, monen tarhurin eläinystävällisyys hautautuu syvälle menetetyn sadon ja kukinnan alle.

Aika vähän sodankäynnistä ymmärrän, mutta käsittääkseni strategia on kaiken a ja o. Ja strategian laatiminen taas edellyttää vastapuolen tuntemista. Kasvukauden päätyttyä tihulaisten sielunelämään voi perehtyä ajan kanssa ja kiihkottomasti.

Päivi Korpivaara on paneutunut kotiloiden torjuntaan Docendon tänä vuonna julkaisemassa kirjassa Piha puhtaaksi lehtokotiloista. Korpivaara tietää mistä kirjoittaa: hän on itse onnistunut selättämään kotilo-ongelman omalla pihallaan diplomi-insinöörin täsmällisyydellä ja harrastajapuutarhurin sitkeydellä. Kirja on koottu samoista aineksista. Tutuiksi tulevat kotiloiden biologia, elintavat ja luontaiset viholliset. Suurin osa kirjasta keskittyy kuitenkin erilaisiin torjuntakeinoihin - ja mikä parasta - kokemuksiin niiden toimivuudesta.

Esteet, karkotteet, ansat ja viholliset käydään kattavasti läpi, ja muun muassa pienoisjänniteaidan rakentamiseen annetaan tarkat, kuvalliset ohjeet. Pitkään myynnissä olleen ja yleisesti etanoiden ja kotiloiden torjuntaan suositellun Mesurol-etanasyötin käyttö tyrmätään kirjassa sen sijaan aiheellisesti. Valmisteen sisältämä metiokarbi on erittäin myrkyllistä linnuille ja pölyttäjille. Myös hyöty nimenomaan kotiloiden torjunnassa on ollut kyseenalaista.

Yhdeksi tehokkaimmista karkoituskeinoista todetaan suomalainen innovaatio koivutisle. Miksi siitä ei sitten ole tullut vientimenestystä? Ja koska juuri eilen satuin kirjoittamaan maatalouskemikaalien valmistamisen keskittymisestä, on pakko lainata tähän kirjan vastaus ihmettelyyn.
"Syynä on, että koivutisle on pienen alaveteläisen Charcoal Finland Oy:n innovaatio. Esimerkiksi glyfosaatin patentti on jo 1970-luvulta ja siitä valmistettu RoundUp on Monsanto-yhtymän tuote. Se pystyy paremmin lobbaamaan, saamaan myyntiluvat ja tuotteensa markkinoille - -"

Saattaa hyvinkin olla, että ajan kanssa esimerkiksi rastaat ja varislinnut oppivat syömään kotiloita siinä määrin, että löytyy jonkinlainen luontainen tasapaino. Tätä nykyä tarmokkaimmiksi kotiloita jahtaaviksi lintulajeiksi kirjassa mainitaan myskisorsa ja intialainen juoksuankka. Noihin viimeksi mainittuihin tutustuin itse ensi kertaa kesällä saksalaisessa puutarhassa. Vauhdikkaita ja virtaviivaisia olivat, kuvaankin sain usein vain selkäpuolen.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti