keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Omaa parsaa


Näinä yltäkylläisen tarjonnan aikoina ruokakaupoissa on joulukuussakin kypsiä mansikoita ja tuoretta parsaa. Jatkuva saatavuus latistaa mielestäni monta ruoka-ainetta sesonkiherkusta lähinnä säilykkeen oloisiksi tuotteiksi.

Itse maltan odottaa omilla leveyspiireillämme kasvaneiden kasvisten satoaikaa.

Parsaa on viljelty maassamme jo viitisensataa vuotta, mutta useimmiten viljely on ollut hyvin pienimuotoista. Suurin osa kauppojen hyllyillä myytävästä parsasta onkin tuontitavaraa. Vaikka lämpimämmissä, pidemmän kasvukauden maissa satoa saadaan meihin verrattuna kolminkertainen määrä, riittää kotimaiselle parsalle kysyntää.

Suomessa parsaa viljellään ammattimaisesti lähinnä Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan tiloilla. Yksi pohjoisempi poikkeus on monipuolisen tuotevalikoiman liperiläinen Puromäen puutarha.

Puromäen tilan yrittäjän Hanne Kinnusen Parsaa omasta pihasta ilmestyi kuluvan vuoden tammikuussa Minervan kustantamana. Kirja paikkaa suomalaisten viljelyoppaiden parsapehkon kokoisen aukon. Sen viljely- ja kasvatusohjeet kumpuavat kirjoittajan omasta kokemuksesta ja soveltuvat niin ammattiviljelmille kuin parin juurakon kotipuutarhaan. Parsamaan perustamisen ja hoidon lisäksi tutuiksi tulevat yleisimmät lajikkeet ja sadonkorjuu. Mahdolliset ongelmat ja niiden ratkaisut tiivistetään näpäkäksi taulukoksi.

Kirjan viimeisillä sivuilla on toistakymmentä parsa- ja lisukereseptiä aina klassisesta hollandaise-kastikkeesta trendikkäisiin hortoherkkuihin. Monien ruokakirjojen parasta antia on niiden kuvitus. Myös tässä kirjassa joensuulaisten keittiömestareiden kehittelemien annosten valokuvat tuoksuvat ja tirisevät.

Muu kirjan kuvitus onkin sitten sekalaisempaa seurakuntaa, mikä johtunee osin siitä, että kuvat näyttävät useasta eri lähteestä poimituilta. Työvälineistä kertovassa luvussa tärkeimmäksi kaluksi mainitaan parsaveitsi. Puutarhan peruspakista moista ei löydy, joten olisin toivonut veitsestä sivulle maininnan lisäksi myös kuvan kaikille tutun Fiskarsin lapion sijaan.

Villiparsaa käsittelevässä kappaleessa kerrotaan, että "Joskus myös Suomessa näkee myynnissä erään luonnonvaraisena kasvavan kasvin (Ornithogalum pyrenaicum) versoja villiparsana." En tiedä miksi suomenkielinen nimi on jäänyt tästä kohden puuttumaan, kun sellainen lajille kuitenkin löytyy. Suomen luonnossa kasvia ei kuitenkaan tavata, sillä kuten jo pyreneidentähdikin nimestä voi päätellä, luontainen esiintymisalue on ihan muilla mailla.

Kirja on oiva viljelyopas, jonka selkeät ohjeet innostavat kasvattamaan herkkua itse - kunhan kevät koittaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti