maanantai 23. tammikuuta 2017

Tunnistatko?

Tunnistatko nämä kasvit?


Kone tunnistaa.

Muun muassa Rakennuslehdessä ja Tekniikan Maailmassa uutisoitiin viikonloppuna Liikenneviraston selvityksestä, jossa tutkittiin konenäön mahdollisuuksia tienvarsikasvien tunnistamisessa. Selvitys liittyi viraston digitalisaatiohankkeeseen, ja varsinaisen työn toteuttivat Destia Oy sekä konenäköön ja digitaaliseen signaalinkäsittelyyn erikoistunut Vionice Oy.

Kasvillisuuden inventointia tarvitaan muun muassa hoitoa suunniteltaessa ja urakkatarjouksia pyydettäessä ja laadittaessa. Myös tienvarsien ei-toivottujen vieraslajien esiintymät paikkatietoineen ja määrineen ovat tarpeellista tietoa torjuntaa suunnitteleville.

Kustannustehokkaiden innovaatioiden kehittely ja digiloikkailu on puolestaan tyypillistä tälle ajalle. Monessa mekaanisessa työvaiheessa kone on päihittänyt ihmisen mennen tullen jo pitkään. Vuosi sitten keinoäly näytti kyntensä myös pelilaudalla.

Mutta entä kun mekaanisten suoritteiden, mallien, komentojen ja toistojen ohella olisi ymmärrettävä erilaisia kasvupaikkoja tai vuodenaikoja?
"Tietynlaisen puutteen konenäön ja automaattisen tulkinnassa aiheuttaa se, että tietojärjestelmälle kontekstin ymmärtäminen on vaikeaa. Kontekstilla tässä yhteydessä tarkoitetaan korkeampien riippuvuussuhteiden ja ajan etenemisen ymmärrystä." (Hankkeen loppuraportista)
Tienvarsikasvustoa inventoiva kone ei opi asioita automaattisesti, vaan ihmisen tapaan myös siltä asian kunnollinen sisäistäminen, syväoppiminen, vaatii useita toistoja. Satojen kertojen jälkeen konekoululainen selvisi kokeesta kiitettävästi ja tunnisti lajit 96-prosenttisesti oikein. Ja aivan kuten ihmiselle, tunnistusongelmia tuottavat eri kasvun vaiheet tai vaikkapa poikkeuksellisesta kasvupaikasta johtuvat epätavanomaiset ilmiasut.

Vielä kauempana koneymmärrys on vaikkapa poikkeuksellisen kerrannaisuuden, värisävyn tai massaistutuksen joukkoon putkahtaneen erikoisen lajin havaitsemisesta. Eipä silti, eivät moisiin kiinnitä huomiota kaikki ihmisetkään.

Loppuraportti Konenäkö ja automatisoitu tiedon tuottaminen viheralueista: Inventointipilotti 2016 löytyy Liikenneviraston julkaisuarkistosta täältä.

Projektin videoaineistoja pääsee tarkastelemaan tästä. Katseluun tarvittava käyttäjätunnus on viheralue ja salasana sinikuusama.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Tulppaanimania

1600-luvun Alankomaat oli vakaa ja vauras valtio. Maan 10 000 laivaa ja niiden mahdollistama menestyksellinen ulkomaankauppa hyödyttivät niin varustamoja kuin kauppiaita. Korkea elintaso toi hyvinvointia koko yhteiskunnalle, taiteet ja tieteet kukoistivat, laivat rahtasivat kaukaisista maista ylellisyystarvikkeita, jollaisista oli aiemmin voitu vain uneksia.

Tuolla kultakaudeksi kutsutulla ajanjaksolla koettiin kuitenkin myös eräs ennennäkemätön romahdus, kun kaupankäynnin ja keinottelun välineeksi muodostuneiden tulppaanin sipuleiden arvo laski äkillisesti. Tämä maailman ensimmäiseksi pörssiromahdukseksi sanottu tapahtuma päätti Alankomaiden historiassa yhden kummallisen, lyhyen ja kiihkeän ajanjakson: kaikki kansanosat läpäisseen tulppaanimanian.

Itse tulppaanit olivat syihin ja seurauksiin tietenkin täysin viattomia. Tulppaanien sijaan maniasta kärsi ihminen, ja sipuleiden hinnan romahduksen aiheutti hänen ahneutensa.

1600-luvun uutuuskasvina tulppaani oli haluttu ja arvokas jo sinänsä. "Tavallinen" ei kuitenkaan riittänyt pitkälle. Korkeimmat hinnat maksettiin sipuleista, joiden kukkien terälehdet olivat jollain tavoin poikkeavia: käpristyneitä, ripsureunaisia, pilkkuisia tai viiruttuneita. Niitä oli saatava. Ja niin pitkään kuin kysyntä oli kasvussa, saattoi sipuleilla myös ansaita. Kauppaa käytiinkin vilkkaasti, ja sipulit vaihtoivat omistajaa krouveissa ja kadunkulmissa. Se, sisälsikö kaupan kohteena oleva kuiva sipuli aina juuri luvatun- ja kuvatunlaisen kukan aihion, olikin sitten toinen juttu. Hinnat joka tapauksessa nousivat.

Lopullisesti homma ryöstäytyi käsistä siinä vaiheessa, kun guldeneilla ei enää ostettu sipuleita, vaan oikeuksia tietyn sipulin ostamiseen määrättynä hetkenä. Sipulin sijasta rahalla saikin kouraansa enemmän tai vähemmän aineettoman paperilappusen. Kollektiivinen hullutus sai siten aikaan eräänlaisen varhaisen futuuri- ja virtuaalikaupan.

Tasan 380 vuotta sitten termit olivat toiset. Nykypäivän markkina-analyytikko ruotisi vallinnutta tilannetta ehkä jotenkin seuraavasti:
"Sijoitusten perustana oli ehtymätön arvonnousu."
"Kasvuodotukset olivat osin epärealistisia."
"Kaupattavan kohteen erkaantuminen konkreettisesta hyödykkeestä hämärsi monen piensijoittajan suhteellisuudentajua."
 "Spekulatiivinen sijoittaminen sisältää useita sudenkuoppia."
Ja sitten kuului POKS. Entä opittiinko tästä mitään? Todennäköisesti ei.

Vuonna 1637 puhjennutta sijoituskuplaa on taustoitettu ja dramatisoitu dokumentissa Tulppaanikupla, joka on katsottavissa Ylen Areenassa vielä reilun kolmen viikon ajan. Oheinen kuva on kaappaus tästä ohjelmasta.


Edellisen kerran kirjoitin tulppaaneista täällä. Ja yhä edelleen olen sitä mieltä, että ainut paikka, jossa todellinen jatkuva kasvu on mahdollista, on puutarha.


tiistai 3. tammikuuta 2017

Ihan uutta

Vuosi 2017 tuo minulle jotain ihan uutta. Hauska, opettavainen ja työläs prosessi alkaa olla voiton puolella, ja perennakirjani taittamista vaille valmis. Vielä työnimellä Perennoiden kauneus kulkevan kirjan julkaisee muun muassa hyvistä oppaista, lehdistä, tapahtumista, koulutuksista ja kannanotoista tuttu Viherympäristöliitto.

Ja tällaista on tulossa.

Perennoiden kauneus on kirja perennoiden ulkonäöstä ja perennaistutuksen esteettisyyden suunnittelusta. Kirjassa keskitytään niin yksittäisten lajien ulkomuotoon kuin lajien yhdistämisen menetelmiin. Kautta teoksen näkökulma on kauneus ja sen tavoittelu. Tältä osin kirja poikkeaa olennaisesti lajeja esittelevästä perennakirjallisuudesta.


Kirja jakaantuu neljään päälukuun. Ensimmäisessä rakennetaan aiheelle hieman kehystä ja perspektiiviä. Luvussa harpotaan läpi puutarhataiteen historian perennoiden käytön näkökulmasta ja esitellään muutama perennoiden käyttöön merkittävästi vaikuttanut puutarhapersoona 1800-luvulta nykypäivään.


Toinen luku valottaa perennaistutuksen perustamisen ja hoidon ratkaisuja perennoiden hyvinvoinnin ja kauneuden tekijöinä. Kestävä kauneus vaatii kestävän perustan.


Kolmannessa luvussa perennan estetiikka puretaan osiin ja tarkastellaan mistä ja millaisista tekijöistä kasvin kauneus muodostuu. Perennoiden ulkomuotoon perehdytään suomalaisessa kirjallisuudessa käsittääkseni aikaisemmin käyttämättömän luokittelun avulla sekä lähestytään estetiikka myös muulla kuin näköaistilla.

Lopuksi perehdytään lajien yhdistämiseen ja sommitteluun – siihen, miten kaunis perennaistutus syntyy.

Tervetuloa kanssani perennoiden maailmaan!