maanantai 9. tammikuuta 2017

Tulppaanimania

1600-luvun Alankomaat oli vakaa ja vauras valtio. Maan 10 000 laivaa ja niiden mahdollistama menestyksellinen ulkomaankauppa hyödyttivät niin varustamoja kuin kauppiaita. Korkea elintaso toi hyvinvointia koko yhteiskunnalle, taiteet ja tieteet kukoistivat, laivat rahtasivat kaukaisista maista ylellisyystarvikkeita, jollaisista oli aiemmin voitu vain uneksia.

Tuolla kultakaudeksi kutsutulla ajanjaksolla koettiin kuitenkin myös eräs ennennäkemätön romahdus, kun kaupankäynnin ja keinottelun välineeksi muodostuneiden tulppaanin sipuleiden arvo laski äkillisesti. Tämä maailman ensimmäiseksi pörssiromahdukseksi sanottu tapahtuma päätti Alankomaiden historiassa yhden kummallisen, lyhyen ja kiihkeän ajanjakson: kaikki kansanosat läpäisseen tulppaanimanian.

Itse tulppaanit olivat syihin ja seurauksiin tietenkin täysin viattomia. Tulppaanien sijaan maniasta kärsi ihminen, ja sipuleiden hinnan romahduksen aiheutti hänen ahneutensa.

1600-luvun uutuuskasvina tulppaani oli haluttu ja arvokas jo sinänsä. "Tavallinen" ei kuitenkaan riittänyt pitkälle. Korkeimmat hinnat maksettiin sipuleista, joiden kukkien terälehdet olivat jollain tavoin poikkeavia: käpristyneitä, ripsureunaisia, pilkkuisia tai viiruttuneita. Niitä oli saatava. Ja niin pitkään kuin kysyntä oli kasvussa, saattoi sipuleilla myös ansaita. Kauppaa käytiinkin vilkkaasti, ja sipulit vaihtoivat omistajaa krouveissa ja kadunkulmissa. Se, sisälsikö kaupan kohteena oleva kuiva sipuli aina juuri luvatun- ja kuvatunlaisen kukan aihion, olikin sitten toinen juttu. Hinnat joka tapauksessa nousivat.

Lopullisesti homma ryöstäytyi käsistä siinä vaiheessa, kun guldeneilla ei enää ostettu sipuleita, vaan oikeuksia tietyn sipulin ostamiseen määrättynä hetkenä. Sipulin sijasta rahalla saikin kouraansa enemmän tai vähemmän aineettoman paperilappusen. Kollektiivinen hullutus sai siten aikaan eräänlaisen varhaisen futuuri- ja virtuaalikaupan.

Tasan 380 vuotta sitten termit olivat toiset. Nykypäivän markkina-analyytikko ruotisi vallinnutta tilannetta ehkä jotenkin seuraavasti:
"Sijoitusten perustana oli ehtymätön arvonnousu."
"Kasvuodotukset olivat osin epärealistisia."
"Kaupattavan kohteen erkaantuminen konkreettisesta hyödykkeestä hämärsi monen piensijoittajan suhteellisuudentajua."
 "Spekulatiivinen sijoittaminen sisältää useita sudenkuoppia."
Ja sitten kuului POKS. Entä opittiinko tästä mitään? Todennäköisesti ei.

Vuonna 1637 puhjennutta sijoituskuplaa on taustoitettu ja dramatisoitu dokumentissa Tulppaanikupla, joka on katsottavissa Ylen Areenassa vielä reilun kolmen viikon ajan. Oheinen kuva on kaappaus tästä ohjelmasta.


Edellisen kerran kirjoitin tulppaaneista täällä. Ja yhä edelleen olen sitä mieltä, että ainut paikka, jossa todellinen jatkuva kasvu on mahdollista, on puutarha.


2 kommenttia:

  1. Katsoin myös viime viikolla tuon dokumentin! Varsin hyvin siinä selitettiin pörssikuplan periaatteet. Eikä niistä ajoista ole tosiaan taidettu oppia yhtään mitään :) Mukavaa tammikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pysytään me vain lestissämme ja odotellaan kasvua jostain ihan muualta. Valoisaa vuoden alkua myös sinulle.

      Poista