sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kauniita karkulaisia



Rikkaruohosta tekee rikkaruohon se, että kasvi kasvaa ihmisen mielestä väärässä paikassa ja usein myös haittaa niiden haluttujen lajien menestymistä. Siten suuri osa lajeista määrittyykin rikka-, hyöty- tai koristekasviksi eri lailla eri ympäristöissä, ja vain harva kasvi saa kaikkialla haitalliseksi määritellyn vieraslajin statuksen.  

Mikrotasolla tämä toteutuu jo kotipihalla. Omassa puutarhassani päivänkakkarat, hiirenvirnat ja leskenlehdet saavat kaikki armotta häädön kasvimaalta. Siperiankärhön ja siperiankurjenmiekan ryhmässä päivänkakkara on sen sijaan olennaisessa osassa, kun taas hiirenvirna ja leskenlehti eivät ole tämän istutuksen toivottuja vieraita. 'Onni'-pensasruusun seuraan kelpuutan tästä kolmikosta ilomielin hiirenvirnan. Ja pihan laidalla saavat kaikki kakkarat, virnat ja leskenlehdet kasvaa ihan niin kuin itse hyväksi havaitsevat, sillä siellä olen nimennyt ne osaksi kukkaniittyä. 

Taulukkomuodossa lajien hyväksymiseni eli kitkentäkaavio menee siis näin:
Jonkun muun puutarhassa sallimista tarkoittavat ruksit ja nollatoleranssia kuvaavat viivat olisivat varmasti eri paikoissa. Kotipuutarhassa rikkakasvien määrittelyssä kun on paljolti kyse kulttuurista, tottumuksesta, perinteestä, kanssaeläjistä, tavoista, kokonaisuuksien hallinnasta, monimuotoisuudesta, kauneuden käsityksestä... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Kotipihaa isompiin ympyröihin siirryttäessä asia menee vielä monimutkaisemmaksi. Jo Suomen kaltaisessa pitkässä maassa kasvuolosuhteet vaihtelevat maan eri osissa niin paljon, etteivät samat määritelmät sovi kaikkialle. Omalla kasvimaalla varsin vaarattomalta vaikuttavat juurekset valtaavat Varsinais-Suomessa tienvieriä niin, että Aamulehti uutisoi aiheesta jo Onko tässä uusi lupiini? Pitäisikö palsternakka sitten julistaa vieraslajiksi ja lainsuojattomaksi aina, kun se kasvaa puutarhan ulkopuolella?

Mitä enemmän loikitaan ilmastovyöhykkeiden, maiden ja maanosien yli, sitä kauempana lajin haitallisuuden määritelmät saattavat olla toisistaan.

Englannissa aamuvarhain pellollaan liikkuvat maanviljelijät hieraisivat varmasti silmiään huomatessaan hassun suomalaisen turistin kuvaamassa rikkaruohoja. Eikö maasta todellakaan löydy mitään muuta kuvattavaa?

Jo Etelä-Ruotsissa ja Ahvenanmaalla peltojen rikkalajina kasvava silkkiunikko ei kuitenkaan pilkuta itäsuomalaisia peltoja ja joutomaita. Meillä se täytyy varta vasten kylvää, hullua tai ei.


Unikoiden hulmahtelevista helmoista ja kesän tanssiaisista voi lukea lisää Kodin Pellervon sivuilla ilmestyvästä Mullan lumo -bolgistani.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Katso kukkaa!



Kun muutamia vuosia sitten valmistuin Lepaalta hortonomiksi, tein opinnäytetyöni perennojen estetiikasta. Minua oli jo pitkään kiehtonut ja mietityttänyt se, millaista perennojen kauneus oikeastaan on, miltä perennat näyttävät, ja miltä ne näyttävät yhdessä. Mistä kokonaisen istutuksen kauneus muodostuu, miten kauneutta tehdään?

Sittemmin pohdiskelin asiaa hieman lisää, laajensin näkökulmaa ja otin hirmuiset määrät valokuvia. Ja aloitin tehdä kirjaa.

Nyt julkkarit on pidetty, haastattelut annettu ja tiedotteet tehty. Nyt se on valmis.

Kaikenlaisten viheralueiden suunnittelu seisoo - tai ainakin sen tulisi seisoa - ekologisuuden, ekonomisuuden ja esteettisyyden kolmijalan varassa. Pinnanmuotoilu, vesien johtaminen, kasvien ja pintamateriaalien valinta, rakenteet, turvallisuus, mitoitukset...  jokaisessa suunnittelun vaiheessa on ratkaistava niin suuria linjoja kuin pieniä yksityiskohtia mahdollisimman taloudellisesti, ekologisesti kestävästi ja samalla esteettisesti korkeatasoiseen lopputulokseen pyrkien. Näin myös perennaistutusta suunniteltaessa.

Perennoita voidaan käyttää muiden kasvien lailla viheralueen elollisena rakenteena: tilan jakajana, katseen ohjaajana, roskakatoksen peittäjänä. Perennat sopivat oivasti myös teknisiin ratkaisuihin, kuten vaikka eroosioherkän maan sitojiksi tai huleveden haihduttajiksi. Useimmiten perennoiden fokus on kuitenkin niiden kauneudessa, perennaistutuksen oletetaan tarjoavan mahdollisimman paljon esteettistä viehätystä.

Miten perennoita sitten yhdistellään? Korkeat taakse ja matalat eteen - entä mitä muuta?

Niin ammattisuunnittelijalla kuin jokaisella kotipihaansa pala palalta rakentavalla on oma mielikuvansa onnistuneesta lopputuloksesta ja käsityksensä siitä, mikä näyttää hyvältä. Vaikka kauneuden kokeminen on subjektiivista, on kauneuden tekemisen avuksi ja tueksi löydettävissä tiettyjä säännönmukaisuuksia. Tämä kauneuden näkökulma on myös tämän kirja punainen - tai vihreä - lanka.

Sisällysluettelo näyttää tältä.


Käsinsolmittujen mattojen kuviointiin sisällytetään kuulemma aina jokin tarkoituksellinen virhe, koska ihminen ei pysty täydellisyyteen. Ei pystynyt nytkään.

Eniten harmittaa, että sivulla 135 olevat kuviot vaihtoivat keskenään paikkaa. Mutta suurten kontrastien harmonian kolmisoinnun sisäistäneet lukijat huomaavat tämän toki itsekin😏

Kirjaa on saatavissa kustantajan Viherympäristöliiton verkkokaupasta