Näin syntyi puutarhakirja

Maatiaisen päätoimittaja Susan Wilander pyysi minua kirjoittamaan lehteen puutarhakirjan tekemisestä.

Ja jos Maatiainen ei ole ennestään tuttu, kannattaa tutustuminen aloittaa yhdistyksen kotisivuilta. Sivuilla on vapaasti luettavana myös yksi lehden näytenumero.

Itselläni on kokemusta vain yhdestä rupeamasta, joten tämä on tarina sen ihan ensimmäisen puutarhakirjan synnystä. Näin siis syntyi Katso kukkaa!


Helsingin Sanomissa on ollut kesäinen juttusarja, jossa jokaiselta haastateltavalta kysytään lopuksi mistä aiheesta hän voisi keskustella aamuyölle saakka. Itselleni vastaus olisi selvä. Minä jaksaisin puhua perennoista.

Vaikka olen kiinnostunut ja innostunut koko viheralan laajasta skaalasta sen kaikkine lajeineen ja ilmiöineen, juuri perennat saavat mieleni hyrräämään ja silmäni tuikkimaan. Perennat ovat minulle puutarhan sydän.

Perennojen kauneus

Joitakin vuosia sitten hortonomiksi opiskellessani tein opinnäytetyöni perennojen estetiikasta. Työn arvokkaan kuuloisena alaotsakkeena oli ”Länsimaisen kauneuskäsityksen toteuttaminen perennaryhmän suunnittelussa” ja tavoitteena löytää suunnittelijan työtä helpottava esteettisen suunnittelun malli. Voisiko yleistä estetiikan teoriapohjaa hyödyntää perennaistutuksen suunnittelussa? Mistä perennojen kauneus oikeastaan muodostuu?

Lainaan itseäni opinnäytetyön johtopäätöksistä.

”Perennoiden käytön lisääminen julkisilla viheralueilla näyttää olevan yksi vihersuunnittelun nousevista trendeistä. Useita lajeja yhdistävien perennaistutusten suunnittelu vaatii suunnittelijalta osaamista, jota on ollut saatavissa niukasti muutoin kuin oman henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Myös tämän työn aikana havaittiin erityisesti perennasuunnittelun estetiikkaan keskittyvän suomenkielisen kirjallisuuden puuttuminen. Kun yhtä lailla ammattisuunnittelijat kuin puutarhaharrastajatkin tavoittelevat esteettisesti onnistunutta perennaistutusta, on tällaiselle tiedolle olemassa selkeä tarve ja tilaus. Tämä opinnäytetyö voikin osaltaan toimia sysäyksenä tuota vajetta täyttäville muille julkaisuille. Toivottavasti se samalla myös nostaa sekä perennoiden että esteettisen ympäristön arvostusta. 'Että tällaisessa yhteiskunnassa ymmärretään luoda kauneutta kodin ympärille on siis itsestään selvyys' (Elfving 1929).”

Perennat ja niiden kauneus tuntui kaipaavan ehdottomasti lisää selvittelyä. Ajatus opinnäytetyön laajentamisesta kirjaksi alkoi hiljalleen kypsyä.

Tekstiä, tiedostoja ja termejä

Paljon kirjoittaneilla ja julkaisseilla ainakin osa kirjan tekoprosessista saattaa sujua jopa rutiinilla. Vaikka monenlainen muu kirjoittaminen oli minulle jo ennestään tuttua, kirjan tekeminen oli kuitenkin täysin uutta. Niinpä heti alusta saakka tuli eteen monta isompaa ja pienempää käytännön kysymystä. Montako otsikkotasoa on järkevä määrä? Missä muodossa kuvat kannattaa laittaa tekstin sekaan? Entä tehdäänkö kaikkiin kuviin tekstit? Mitä taittaja haluaa? Kuka tekee takakannen esittelytekstin? Vähäisin ongelma ei myöskään ollut se, ettei kirjalle meinannut millään löytyä sopivaa nimeä.

Vaikeinta olivat silti suuret linjat. Miten rajata aihe, mitä ottaa mukaan, mitä jättää pois? Ja pahin kaikista: miten saada järjestettyä erilliset osaset, jo olemassa olevat palaset ja vasta pelkät ajelehtivat ajatuksenhaituvat yhdeksi ja vieläpä loogisesti eteneväksi kokonaisuudeksi? 

Kun sain rakenteen jonkinlaiseen järjestykseen, oli itse tekstin kirjoittaminen jo sinänsä selkeää puuhaa ja vaati ainoastaan sitkeätä tietokoneen ääressä istumista – tai yhä useammin seisomista. Hauskaa ja samalla visaista vaihtelua tarjosi muutaman uuden termin keksiminen. Aika näyttää, jäävätkö rikkalajien ennaltaehkäisyä kuvaavat termit ”pintapuolustus ja ”reunapuolustus” yleiseen käyttöön tai avaavatko käsitteet ”lyhyt ja pitkä kaksoissointu” jatkossakin värien sommittelun maailmaa. Entä soveltuvatko ”matriisi” ja ”rytmittävä kerros” kenenkään muun mielestä kuvaamaan sekoitetun istutuksen eri tasoja?

Systemaattisuutta ja salapoliisityötä

Kun kirjan aiheena on kukat ja kauneus, ovat kuvat vähintään tekstin veroinen tiedon lähde. Tähän kirjaan kuvia tuli reilusti yli 400. Omien valokuvieni käyttöä ja valitsemista helpotti se, että vaikka monen muun asian suhteen olen suurpiirteinen, kasvikuvieni suhteen olen suorastaan systemaattinen ja noudatan melko tarkkaa tiedostorakennetta. Sama järjestelmällisyys oli ehdottoman hyödyllistä myös kirjan tekovaiheen kuvatiedostojen hallinnalle.

Etenkin joitakin historiallisia kuvia jouduin luonnollisesti etsimään muista lähteistä. Vaikka näitä kuvia ei kirjassa monta olekaan, oli sopivien löytäminen ja niiden käyttöoikeuksien selvittäminen silti yllättävän työlästä. Kokenut kuvatoimittaja olisi varmasti tehnyt työn vaivatta, mutta itse en löytänyt tarvittavaa tietoa aina edes internetin ihmemaasta. Joskus mukana oli sen sijaan silkkaa sattumaa ja hyvää tuuria, niin kuin Elisabeth Kochin piirrosten kanssa.

Halusin kirjaan mukaan kaksi Elisabeth Kochin piirtämää istutussuunnitelmaa hänen vuonna 1953 julkaistusta kirjastaan Oma puutarhani. Suomessa tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuolemasta, joten Kochin teoksen sisältö on vapaasti lainattavissa vasta vuonna 2052. Niin kauan en aikonut kirjani kanssa odottaa. Kuvaston kautta olisin todennäköisesti saanut luvan tarvitsemaani käyttöön, mutta halusin luvan mieluummin suoraan asianosaisilta. Aloin siis selvitellä ketkä olivat Kochin oikeudenomistajia. Enkä löytänyt mitään. Sen enempää hakuni kuin yhteydenottoni kustantamoon eivät auttaneet eteenpäin. Olin jo luopumassa kuvien käytöstä, kun aivan toisessa yhteydessä törmäsin sattumalta tietoon Elisabeth Kochin kummilapsesta, ja tämäkin kuvavyyhti lähti purkautumaan.

Millainen siitä tuli?

Katso kukkaa! on kirja perennojen ulkomuodosta ja perennaistutuksen esteettisyyden suunnittelusta. Kirjassa ei ole kasvilistoja ja lajiesittelyjä ominaisuuksineen ja kasvupaikkavaatimuksineen, hyviä lajioppaita kun on jo kirjoitettu niin maatiais- kuin muistakin perennoista. Tämän kirjan näkökulma on kauneus ja sen tavoittelu.

Kirjoja – eikä etenkään tietokirjoja – tehdä rahan vuoksi. Tekijänpalkkioilla ei elä edes vaatimattomaan maatiaiselämään tottunut. Niin omalla kuin varmasti monen muunkin puutarhakirjoja kirjoittavan kohdalla moiseen hankkeeseen saa ryhtymään halu jakaa kertynyttä kokemusta, vihreässä maailmassa koettuja iloja ja puutarhassa pohdittuja ajatuksia. 

Näihin ajatuksiin päätän myös oman kirjani.

”Mahdollisuus kauniiseen ympäristöön ja esteettisiin kokemuksiin on osa hyvää elämää. Taito tehdä kaunista kehittyy ajan, työn ja harjaannuksen myötä. Taito nähdä kaunista vaatii pysähtymistä, ympäristöherkkyyttä ja avointa mieltä. Perennailosta riittää jaettavaa niin siitä elantonsa kuin huvinsa saavilla.”

ps. Katso kukkaa! on poimittu luettavaksi myös Päivänpesän elämää blogiin.